”Ylenpalttinen suru nauraa. Ylenpalttinen ilo itkee.”

William Blake (englantilainen runoilija ja taiteilija, 1757–1827)

-

Miksi tämän piti sattua juuri meille? Näin ajattelee jossain vaiheessa moni, jonka perheenjäsenellä on diagnosoitu kaksisuuntainen mielialahäiriö.

Kaksisuuntainen mielialahäiriö saattaa vaikuttaa siihen sairastuneen lisäksi läheisiin. Vanhemmat, lapset, puolisot, kumppanit ja ystävät – heistä kaikista voi ajoittain tuntua siltä, että heidät on pakotettu rooliin, johon he eivät mitenkään ole pystyneet valmistautumaan. Kerta toisensa jälkeen läheiset kuitenkin vastaavat haasteeseen auttaen potilaan pahimman vaiheen yli ja häntä elämän jälleenrakentamisessa tukien. Kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivän omaisena eläminen ei missään nimessä tarkoita sitä, että perhe-elämän tuomista iloista ja onnenaiheista olisi luovuttava.

Voit tukea sairaudesta kärsivää läheistäsi omaa elämääsi unohtamatta esimerkiksi seuraavin keinoin:

  • Perehdy kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön mahdollisimman perinpohjaisesti. Mitä enemmän tiedät, sitä paremmin tunnistat läheisesi sairauden (esi)oireet ja ymmärrät lääkityksen tärkeyden.
  • Sopikaa yhteisestä vastaanottokäynnistä hoitopaikassa. Selvitä, mitä vertaistukiyhdistyksiä ja muita auttavia tahoja alueellasi toimii.
  • Omaisena osallistu omaisyhdistyksen toimintaan. Näin voit jakaa kokemuksiasi, saada tukea ja auttaa muita.
  • Pidä yhteyttä läheiseesi sairauden vaikeissakin vaiheissa. Läheisesi ei ehkä osaa tuoda asian arvostusta esille juuri sillä hetkellä, mutta myöhemmin kyllä.
  • Laadi läheisesi kanssa suunnitelma kriisitilanteiden varalle. Näin molemmat tietävät, miten niissä toimitaan.
  • Auta läheistäsi pitämään langat käsissään esimerkiksi kalenterin, päiväkirjan ja muiden apuvälineiden avulla.
  • Rohkaise läheistäsi ottamaan hänelle määrätyt lääkkeet.
  • Tunnista itsemurhan varoitusmerkit (katso oppaan sivu 60). Ota välittömästi yhteyttä hoitoryhmään, jos epäilet, että läheisesi on vaarassa.
  • Älä huolehdi liikaa. Kannusta läheistäsi elämään mahdollisimman itsenäisesti.
  • Älä anna läheisen sairauden hallita elämääsi. Sinulla on oikeus omaan elämään. Älä myöskään unohda muita perheenjäseniäsi, sillä hekin kaipaavat huomiotasi.
  • Opi tunnistamaan oireiden uusiutumisen varoitusmerkit.

Kysymyksiä, joita voit esittää hoitoryhmälle

Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön sairastuneen läheiset ovat usein paljon tekemisissä potilaan hoitoryhmän kanssa. Hoitoryhmä on siis merkittävä tuki ja tiedonlähde myös läheisille. Tässä esimerkkejä kysymyksistä, joita sinun ehkä kannattaa heille esittää:

  • Mistä voimme saada lisää tietoa kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä?
  • Miten voimme tukea läheistämme?
  • Voimmeko saada tietoa läheisemme hoidosta?
  • Voitko suositella jotakin omaisyhdistystä?
  • Olemme erittäin väsyneitä. Voimmeko saada jostain apua?
  • Voimmeko valmistautua kriiseihin etukäteen?
  • Miten meidän pitää toimia kriisitilanteessa tai maanisen tai masennusvaiheen uusiutuessa?
  • Keneen meidän pitää ottaa yhteyttä kriisitilanteessa tai mielialan kohoamisen tai masennusvaiheen uusiutuessa?
  • Voimmeko ottaa yhteyttä sinuun läheisemme hoitoon liittyvissä asioissa?

Lähete tahdosta riippumattomaan hoitoon

Eteen voi kuitenkin tulla hetkiä, jolloin kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön sairastunut ei pysty enää tekemään omaan terveyteensä liittyviä tärkeitä päätöksiä itse. Oireet voivat muuttua niin vakaviksi, että läheisesi turvallisuus on vaarassa. Tällaisissa tilanteissa tahdosta riippumaton hoito voi olla tarpeen. Omaisena tai läheisenä voit olla yhteydessä joko hoitopaikkaan tai virka-ajan jälkeen terveyskeskuspäivystykseen saadaksesi tietoa, miten toimia. Läheiset voivat olla yhteydessä terveydenhuoltoon, jonka tehtävänä on arvioida potilaan vointi. Esimerkiksi terveyskeskuslääkäri voi tehdä lähetteen tahdosta riippumattomaan sairaalahoitoon. Psykiatrisen sairaalan lääkäri arvioi, täyttyvätkö kriteerit mielenterveyslain nojalla tarkkailuun asettamiseksi. Tarkkailuajan jälkeen tehdään päätös mahdollisesta tahdosta riippumattomasta hoidosta.

Itsemurha-ajatukset
Vaikka kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön sairastuneet voivat elää pitkän, mielekkään ja onnellisen elämän, sairauteen liittyy aina  vakavien seurausten vaara. Itsemurha on näistä seurauksista vakavin. Läheiset voivat yrittää pienentää itsemurhariskiä monin tavoin, mutta itsemurha ei valitettavasti aina ole ehkäistävissä. Jos läheisesi tekee itsemurhan, on tärkeää ymmärtää, että tapahtunut EI ole sinun syytäsi. Läheisen menettämistä seuraavassa syvässä surussa on yritettävä muistaa huolehtia omasta hyvinvoinnista. Älä anna turhan syyllisyyden tunteen pahentaa asioita.

Voit yrittää pienentää itsemurhariskiä esimerkiksi seuraavin keinoin:

  • Varmista, että sinä ja perheenjäsenesi ja ystäväsi tunnistatte itsemurhan varoitusmerkit
  • Puhu rohkeasti lähimmäisesi kanssa hänen itsemurha-ajatuksistaan. Itsemurhasta puhuminen ei tee sen toteutumisesta todennäköisempää.
  • Selvitä, keneen hoitoryhmän jäseneen on otettava yhteyttä kriisitilanteessa.
  • Suostuttele läheistäsi soittamaan auttavaan puhelimeen. Näin hän voi keskustella ulkopuolisen, puolueettoman ihmisen kanssa.

Suunnitelkaa asioita yhdessä. Kirjoittakaa läheisen kanssa ”Elämänsuunnitelma”. Suunnitelmaan voi sisältyä:

  • hoitoryhmän yhteyshenkilöiden puhelinnumerot
  • läheisen yhteystiedot
  • lääketieteellisen diagnoosin tai diagnoosien kuvaus
  • käytettävät lääkkeet
  • lääkkeet, joita läheinen ei halua käyttää
  • auttavan puhelimen numero

Itsemurhan varoitusmerkit

  • Varomaton tai vaarallinen käytös, pelottomuus kuolemaa kohtaan
  • Kuolemanhalusta puhuminen
  • Toivottomuuden tunne
  • Avuttomuuden tunne
  • Itsensä tunteminen perheen ja ystävien taakaksi
  • Liiallinen alkoholinkäyttö tai huumeiden väärinkäyttö
  • Yhteisöstä eristäytyminen, esimerkiksi makuuhuoneen oven pitäminen aina suljettuna
  • Kuoleman suunnitteleminen, esimerkiksi talousasioiden järjestäminen ja omaisuuden luovuttaminen
  • Itsemurhakirjeen kirjoittaminen